Hoitsupyynnöt

Moi vaan, mie oon 15-vuotias aprillipäivänä maailmaan saapunut Minja Nowak, mut tutut kutsuu Minkiks tai mitä nyt ikinä keksii. Kyl mie aika helposti älyyn, jos miuta tarkoitetaan. Oon yleensä ihmisten seurassa sosiaalinen ja pirteä, tai ainakin yritän olla. Erilaiset ihmiset kiinnostaa miuta, joten yritän tutustua ihmisiin parhaani mukaan. Haluun auttaa ihmisii, koska en haluis jättää ketään pulaan. Kyselen helposti aika ihmisiltä, miten heillä menee, vaikka en edes tuntisi heitä kunnolla. Läheiset ystävät on miulle todella tärkeitä, vaikka en päästä ketään helposti kovin läheiseksi. Keksin tutussa porukassa helposti omituisia asioita, joita ei välttämättä kannata edes toteuttaa, vaikka saattaisivat alkuun vaikuttaa houkuttavilta. Vietän myös todella paljon aikaa yksin, jolloin olen oikea haaveilija ja kirjoitan paljon vähän kaikesta.

Vaikka saatan vaikuttaa ulospäin suuntautuneelta, iloiseta ja sosiaaliselta, se ei ole todellakaan koko totuus, jos on totuus ollenkaan. Jos onnistut voittamaan luottamukseni, voit nähdä miun suojakuoreni alle. Ne tiedot eivät ole ilmaiseksi kenenkään saatavilta. Jos pääset niin pitkälle, olet miulle oikeasti tärkeä.

Mie oon onnekseni ainoastaan 156 senttimetriä pätkä, joten en oo joutunut luopumaan rakkaista poneista. Miulla on tummat (monien mielestä) mustat luonnostaan laineilevat hiukset, jotka peittää jopa lapaluut, jos ne onnistuu saamaan suoriksi. Koska miun silmät ovat tummanvihreet, jotkuu sanoo mua ärsyttääkseen noidaks. Ei se mua kyllä nykyää enää haittaa yhtään. Tykkään pukeutuu rennosti, mikä ei kuulemma jää epäselväks. Käytän lähinnä löysiä huppareita ja farkkuja tai kollareita. Jos miulla olisi isoveli, suurin osa vaatteistani olisi varmaankin häneltä vietyjä. En juurikaan meikkaa, koska se rajoittuu oikeastaan vain kulmien tekemiseen. Sitäkään en läheskään aina jaksa tehdä. Myöskään hiuksien laittaminen ei kuulu mielenkiintoni kohteisiin. Tallille laitan yleensä vain nopean poninhännän tai kaksi ranskanlettiä, jos jaksan keskittyä niin paljon.

Hevoset, tai enemmänkin ponit, ovat ilmestyneet elämääni, kun olin innokas ja iloinen eskarilainen. Kiinnostuin eskarin seinällä olleesta ponikerhon mainoksesta, mistä tää kaikki on lähtenyt. Jouduin tosin aika pitkään vinkua asiasta vanhemmilleni, koska asuimme silloin vielä Etelä-Suomessa, missä tunnit olivat kalliita. Se kuitenkin todellakin kannatti. Miuta saa enää pois tältä polulta kuin jostain erittäin painavista sysotä. Oon käyny siitä lähtien ilman kunnollisia taukoja ratsastustunneilla, hoitanut jotain hassua ponia tai jostain muusta syystä käyttänyt paljon aikaa tallilla. Välillä oon ollut jopa vuoden niin, etten ole ratsastanut montaakaan kertaa, mutta silti en ole ollut viikkoakaan pois tallilta. Tää johtuu vaan siitä, että tykkään siivota tallilla, putsata varusteita sekä ihan vaa viettää aikaa tutussa ja turvallisessa ympäristössä. En oo koskaan ollut mikään kisaintoilija, vaikka oon muutamissa pienissä kisoissa käynyt. Miun mielestä myöskään edes ratsastaminen ei ole se ihanin tai tärkein asia tätä harrastusta, koska pystyn nauttimaan kunnolla todella monesta muustakin asiasta hevosten kanssa tai ylipäätään tallilla. Oon aina pitänyt enemmän semmosesta rennosta tekemistä hevosten kanssa. Rakastan rauhallisia harjaushetkiä, pitkiä maastolenkkejä ja omassa rauhassa varusteiden putsaamista. En oo koskaan miettinyt kauhean tarkkaan, mitä kaikkea osaan. Jos jonkinlainen taso pitäisi sanoa, niin ehkä heikosti menevä HeB ja esteillä 85 senttimetriä.

Tallilla pyörimisen lisäksi miun elämään mahtuu aivan ihana (ja välillä todella ärsyttävä) 8-vuotias pikkusiskoni Saila sekä höpsö 3-vuotias Kolumbiasta adoptoitu Nerea. Vaikka molemmat tytöt ovat pikkukakaroita (ja varsinkin Nerea oikeasti onkin) miuhun verrattuna niin rakastan olla heidän kanssaan. Sisarusteni lisäkseni monen vuoden haaveilun tuloksena saamani rotat, Chai ja Chia, ovat erittäin tärkeässä roolissa. Monet kyllä pitävät miuta edelleen täysin kavahtaneena, koska halusin rottia ja nyt nautin niistä erittäin paljon. Omia suuria voimavarojani ovat äsken mainittujen asioiden lisäksi erityisesti tanssiminen ja musiikki. Oon myös viihtynyt aina myöskin tolla hyvin ulkona.

//https://www.pexels.com/photo/selective-focus-photography-of-sitting-woman-touching-hair-2976686/ Minjan oma kuva, tän varmaa saa ihan näkyville kaappiin?

Onko mahollista saaha näitä kuvia linkettyinä esittelyyn? Siihen missä kyseinen juttu mainitaan ekan kerran, eli noitten nimien kohalle, kaikki siis viimeisessä kappaleessa.

https://www.pexels.com/photo/photo-of-girl-in-orange-dungaree-holding-sunflower-2229898/ Saila

https://www.pexels.com/photo/photo-of-kid-playing-with-fallen-leaves-2094741/ Nerea

https://pixabay.com/fi/photos/rotta-v%C3%A4ri-rats-makea-smart-1759485/

Chai ja Chia -rotat

Jaa hoitohevosen ilmotan sit joskus niiku sanoin

Moikka!

Olen Aava Talvinen ja hakisin Mustin hoitajanpestiä! 😊

Kuva: https://www.pexels.com/fi-fi/kuva/muoti-henkilo-ihminen-naine-3225697/

Olen 20-vuotias terveydenhoitajaopiskelija, jonka hevostaival alkoi 7-vuotiaana pikkutyttönä paikalliselta ratsastuskoululta. Sittemmin polulleni on kertynyt yhä lisää perusoppien tahkoamista ratsastustunneilla sekä muutama rakas hoitohevonenkin, josta viimeisimmästä jouduin luopumaan juuri ennen Röllimetsässä aloittamistani. Hevosten kanssa nautin niin rennosta yhdessäolosta eläinten kanssa, kuin myös ratsastuskentällä vuodatetuista hiestä ja kyyneleistä sekä uuden oppimisesta. Ratsastajana olen suurimmaksi osaksi kaikkiruokainen, mutta omat tavoitteeni painottuvat erityisesti kouluratsastukseen.

Luonteeltani olen varsin omituinen otus – ajoittain ujo haaveilija, joka tykkää uppoutua hevosen kanssa omaan kuplaansa, mutta toisinaan taas hyvinkin puhelias ja sosiaalinen kaikkien kaveri. Koen olevani todella sydämellinen ja ajattelevainen ihminen, ja tallilla tykkään auttaa muita, oli kyse sitten tallihommien jakamisesta tai nuoremman tuntilaisen avustamisesta. Elän vahvasti tunteideni kautta, ja joskus saatan joidenkin mielestä pohtia ja analysoida asioita vähän turhankin syvällisesti.

Ikuisena luonnonlapsena ulkokuorenikin on hyvin rento ja hillitty ja arvostan enemmän käytännöllisyyttä kuin ulkonäköä. Hiukset ovat usein kiinni joko poninhännällä tai hollantilaisella letillä, enkä tallilla käytä juurikaan meikkiä. Talvisin olen melkoinen vilukissa, joten hiemankaan kovemmilla pakkasilla minua tuskin tunnistaa toppavaatteiden ja villahuivien takaa.

Moikka! Simon hoitajaksi hakisin... 😇

Venla Rastila, 18-v.

https://pixabay.com/fi/photos/nainen-tyttö-vaaleat-hiukset-1149911/

18-vuotiaan Venlan elämä heitti kuperkeikkaa kun vanhemmat erosivat ja hän joutui muuttamaan äitinsä mukana pohjoiseen, isän jäädessä etelään. Helsingistä alunperin kotoisin oleva tyttö ei lähtenyt kotikulmiltaan todellakaan vapaaehtoisesti ja kiukutteleekin muutosta vanhemmilleen aina tilaisuuden tullen. Kaverit ja ihana poikaystävä Rasmus (19v.) jäivät Helsinkiin, samoin kuin tuttu hevostalli, jossa Venla on käynyt polvenkorkuisesta asti ratsastamassa ja hoitamassa hevosia. Onneksi eroahdistusta helpottaa edes lähes naapurissa oleva Röllimetsän ratsastuskoulu.

Luonteeltaan Venla on hitaasti lämpeävää sorttia. Alkuun tyttö on kovin varautunut ja ennakkoluuloinen, vaikkakin ystävällinen kaikille. Hän ei kuitenkaan luota kehenkään, ennenkuin kokee toisen olevan sen arvoinen. Kun tyttöön tutustuu paremmin, kuoriutuu hänestä ystävällinen ja huumorintajuinen, ja ennenkaikkea lojaali ystävä. Joskus tämä saattaa kuitenkin olla myös tahtomattaan turhan pisteliäs tai sarkastinen. Pahaa hän ei tarkoita, välillä tyttö vain unohtaa ajatella ennenkuin päästää jonkun sammakon suustaan.

Ulkonäöltään Venla on 173cm pitkä, melko hoikka ja vuosien ratsastuksen takia fyysisesti ihan hyvässäkin kunnossa. Parhaiten tytön tunnistaa pitkistä vaaleista hiuksista ja siististä yleisilmeestä. Venla meikkaa usein myös tallille, hillitysti tosin, mutta kuitenkin. Vaatteissa Venla suosii laadukkaita merkkituotteita ja maanläheisiä värejä.

Ratsastanut Venla on aivan pienestä pitäen, aluksi poneilla ja kasvettuaan poneista yli, isommilla hevosilla. Venlan vahvuus ratsastajana on tytön rautaiset hermot. On aivan sama mihin suuntaan hevonen sinkoaa, tyttö pysyy rauhallisena kuin viilipytty ja pyrkii toimimaan asiallisesti. Venla uskoo kyllä myös siihen että hevosia saa ja pitää komentaa, mutta nätisti ja ammattimaisella otteella. Venlalla ei ole mitään ertyistä suosikkilajia, mutta kysyttäessä sanoo vahvuudekseen kouluratsastuksen.