Tapaninpäivän perinteinen Kinkunsulatusvalmennus tulee jälleen!
Kinkkua sulatellaan tänä vuonna 26.12.2020 kello 16 alkaen. Luvassa on jälleen kerran hien pintaan nostattavaa treeniä, jonka jälkeen voi hyvällä omallatunnolla syödä kaapin perälle jääneet joulusuklaat. Valmennukseen otetaan mukaan tällä kertaa huimat 8 ratsukkoa! Jokainen ratsukko saa valmennuksesta muistoksi vähintään 101 sanaisen kommentin.
HOX! Ilmoittautuminen tapahtuu tähän alle muodossa: Ratsastaja - Ratsu (http://osoite).
Lyhyt info: - Valmennukseen mahtuu yhteensä kahdeksan (8) ratsukkoa. - Valmennus maksaa Röllimetsän hoitajille ja yksityisten omistajille 30v€, ulkopuolisille valmennus maksaa 45v€. Valmennuksen voi maksaa myös tuntipisteillä. - Valmennuksesta saa vähintään 101 sanaisen kommentin, joka julkaistaan viimeistään viiden päivän kuluessa.
- Rölliksen oman porukan osallistujat saavat osallistumisesta asiaan kuuluvan tapahtumamerkin!
Kinkunsulatusvalmennus 26.12.2020 kello 16. 8/8 osallistujaa. Senja - River
Veera R. - Iwillthinkaboutit Thrill
Viixi - Ikitarttuja
Léa Flandin - Schuyler
Lottis - Myrskylän Viekas
Naella - Erkinheimon Edda
Riika - Elegante Genheit
Ilari Vuorijoki - Temple Dancer Ilmoittautuminen on nyt sulkeutunut! Kommentit osallistuneille
Senja ja River
Oli ilo saada valmennettavan silmän alle jo entuudestaan tuttu kaksikko! Senja oli minulle tuttu jo vuosien takaa, mutta River oli minulle hieman uudempi tuttavuus. Oli ilo seurata ratsukon työskentelyä alkuverryttelyissä. Ruuna eteni notkein askelin ja Senja pääsi hyvin istumaan ratsunsa takajalkojen päälle. Meno näytti käynnissä mukavan tasapainoiselta, asetuksista huolimatta River ei notkistellut kroppaansa liiaksi. Ravityöskentelyyn siirryttäessä ruunan pakkasista ladatut energiat pääsivät viimein purkautumaan ja Senjalla oli täysityö saada ratsuansa työstettyä istunnan avulla. Tallituvassa keskusteltuamme olin jo oppinut, että River ei liiemmin pidä suuhun takertuvista ratsastajista, tämä tarkoittaisi siis runsaasti lisätöitä vatsalihaksille. Kun meno alkoi jo näyttää maltillisemmalta, oli aika siirtyä puomeille. Seitsemän puomin muodostama linja vaikutti alkuun sujuvan ratsukolta ilman turhia murheita, mutta kierros kierrokselta River alkoi päästä enemmän puomien ylittämisen makuun, jolloin Senjalla oli jälleen täysi työ ruunansa jarruttelussa istunnalla ja puolipidättein. Kun tehtävään lisättiin vielä kolme ympyrää ympyrällä, alkoi River viimein saada intoaan kasaan ja Senja pääsi kunnolla työstämään ruunikkoa kaulasta pyöreämmäksi. Tehtävän sujuessa pieniä kiirehtimisiä lukuun ottamatta erinomaisesti sekoitettiin soppaa ottamalla mukaan kavaletti voltti lyhyelle sivulle. Tästä River innostui ihan hiiteen! Kääntyessään voltille ensimmäistä kertaa ja tajutessaan, että kavaletin saisi ylittää pienellä pompulla ei Senja tiennyt mitä hänellä oli edessä. River ponnisti yksi ja puoli askelta liian aikaisin kavaletille ja otti kunnon kenguruloikat alleen. Onneksi Senja oli sen verran hereillä, että kerkesi myötäämään orin kuolainta kohden. Näin ollen Senja joutui itse epäsuotuisaan asemaan laskeuduttuaan hypystä Riverin satulan etukaarelle, mutta onneksi ruuna tajusi laskea päätään alas vasta sen jälkeen, kun ratsastaja oli turvallisesti takaisin satulassa. Ensimmäisestä pompusta oppineena Senja lähestyi volttia selkeämmin ja ratsastamalla pidätteitä entistä enemmän läpi. Kun valmennuksen tehtävä sujui kokonaisuudessaan sujuvasti, oli aika ottaa loppuun ylämäkilaukkaa uraa myöten. Tässä River oli erittäin taitava ja Senja puolestaan pääsi hyvin valjastamaan pakkasenergiat hyötykäyttöön. Ylämäkilaukka taisikin olla valmennuksen helpoin, jokseenkin toki raskain ratsastajan vatsalihaksille. Loppuravit sujuivat Senjan ja Riverin osalta lähinnä jälleen jarrutellessa, eikä loppukäyntejäkään kävelty täysin pitkin ohjin. Jalustimet Senja päätti uskaliaasti kuitenkin päästää jalasta, kankkujen kuulemma huutaessa ”Hoosiannaa”. Voitaisiinko tämän perusteella olettaa kinkunsulatusvalmennuksen hoitaneen tehtävänsä? (329 sanaa)
Veera ja Vili
Veera saapui komean, lähes valkean, ratsunsa kanssa maneesiin juuri oikeaan aikaan alkuverryttelyjä varten. Nuorehko herrasmies oli paperilla ilmoitettu Viliksi. Ori ei nuoresta iästään huolimatta ainakaan alkuverryttelyjen aikana esitellyt nuorille tyypillisiä hyppyjä tai pomppuja, vaan Veera pääsi työstämään ratsuaan autuaan tyytyväisenä. Kulmat ratsukko ratsasti ehdottoman tarkasti, joten en nähnyt syytä lähteä viilaamaan pilkkua esimerkiksi ulkopohkeen tuesta. Käynti oli koko alkuverryttelyn tasaisen reipasta, vaikka toisinaan asetuksissa ori saattoi vääntyä turhan paljon mutkalle ja kopistella jalkojaan yhteen. Vili oli saatu jo hyvin hereille, mutta valmennus ei turhaa kantanut nimeä ”Kinkunsulatusvalmennus” – oli aika ryhtyä töihin. Ratsukon siirtyessä raviin Vili alkoi hieman kiirehtiä tahtinsa kanssa, puolipidätteillä tämäkin ongelma saatiin ratkaistua. Puomitehtävällä puolipidätteitä täytyi tehdä vielä sitäkin enemmän, jotta orin askeleet osuivat kohdalleen. Puomitehtävä jatkui linjan jälkeen ympyrälle, jollaa orin liidokkaat askeleet eivät tällä kertaa päässeet oikeuksiinsa, välit olivat pitkät mutta Vilille ilmeisesti siitä huolimatta liian lyhyet. Kun puomitehtävät sujuivat kaikilla valmennettavilla hyvin, lisättiin tehtävään vielä lyhyelle sivulle kavalettivoltti. Kavaletilla Veeran ulkoavut unohtuivat muutamaan otteeseen, ja Vili ponnisti siitä syystä kavaletin laidalle. Puomien haastavan väljät välit ja tiukka käänne kavaletille saivat hien ratsun pintaan. Lopputreeneissä mentävä uran myötäinen ylämäkilaukka sai ratsukosta viimeisetkin mehut irti, joten muiden ottaessa vielä loppuraveja ja työstäessä peräänantoa ympyröillä, Vili ja Veera kävelivät jo ansaittuja loppukäyntejä. Kun Vili viimein lopetti puuskuttamasta sieraimet soikeina, olivat muutkin saaneet loppukäyntinsä käveltyä. Tehtävä oli sopivan haastava paitsi nuorelle orille, myös hänen ratsastajalleen, joka petrasi apujensa kanssa erityisen hyvin valmennuksen loppua kohden. Tämän treenin jälkeen on hyvä lähteä työstämään jouluna pyöristynyttä mahaa myös kotioloissa! (247 sanaa)
Viixi ja Torttu
Viixi saapui kinkunsulatusvalmennukseen ratsunsa Tortun kanssa. Nähdessäni ratsun nimen listalla pyörähti mahassani toden teolla, taisi tulla syödyksi turhan monta joulutorttua joulun alla. Onneksi ratsukon verrytellessä pysähdyksien ja volttien merkeissä alkoivat valmentajankin ajatukset siirtyä joulutortuista treenaamisen pariin. Viixi sai avut hyvin läpi jo heti käyntityöskentelyssä, joten ratsukon siirtyessä raviin oli rautias ori jo selkeästi työn touhussa. Ravissa ratsukko siirtyi pitkällä sivulla oleville ravipuomeille, jossa ratsastaja sai jo hieman patistella orista irti pidempää liikettä. Toiselle pitkälle sivulle oli tarkoituksena ratsastaa kolmella puomilla varustettu ympyrä. Ympyrä sujui ratsukolta jopa puomilinjaa paremmin, sillä Viixillä oli selkeä visio siitä, kuinka ori ratsastetaan ympyrälle. Ympyrällä olevilla puomeilla Tortun askel venyi melkein, kun itsestään, eikä Viixi jäänyt monen muun valmennettavan tapaan roikkumaan yläkroppansa kanssa kaarteen sisäpuolelle. Kun tehtävä sujui mallikkaasti toisessakin suunnassa, oli aika lisätä tehtävään vielä pientä haastetta. Tällä kertaa pientä haastetta oli luomassa lyhyelle sivulle sijoitettu kavaletti, jolle lähestyminen oli lyhyt käännös noin viisimetriselle voltille. Tortun kohtalaisen pitkä runko ja suomenhevoselle tyypillinen pyöreys aiheutti pieniä haasteita voltille kääntyessä, ja muutaman kerran ratsukko hurahtikin kavaletista ohi. Pienen rakentavan juttutuokion jälkeen Viixi alkoi kiinnittää enemmän huomiota ulkoapuihin ja keskittyi vähemmän asettamaan oria sisälle päin voltilla, silloin pomppu kavaletin yli tapahtui suorassa linjassa, eikä niin sanotusti kylkimyyryllä kavaletin reunalta. Kun puomilinja, volttikavaletti ja ympyrällä olevat puomit sujuivat kokonaisuutena erinomaisesti, oli aika siirtyä vielä viimeisten liikakilojen karkoitukseen. Uraa pitkin ratsastettaessa ratsukon tavoitteena oli ratsastaa ylämäkilaukkaa siten, että laukka rullaa sujuvasti takaa, kuitenkin sen verran lyhyenä, että etujalat joutuvat kunnolla työskentelemään. Viixin ja Tortun kohdalla ylämäkilaukka sai ratsusta irti jopa muutamat ilopukit. Näyttivät nämä orin viattomat ilon pyrähdykset innoittavan Viixinkin leveään hymyyn. Ratsukon siirtyessä loppuraveihin, liikkui Torttu edelleen reippaalla askelluksella, mukavan letkeässä peräänannossa. Viixin tehtäväksi jäi oikeastaan ainoastaan orin työstäminen ympyröille ja kulmien läpi ratsastaminen. Loppukäynteihin siirryttäessä Torttu näytti vähintään yhtä helpottuneelta kuin orin selässä keikkuva ratsastaja. (297 sanaa)
Léa ja Sky
Jouduin hieraisemaan silmiäni Léan astellessa maneesiin ratsunsa kanssa. Olin hetken varma, että hän ratsastaa tallimme omaa friisiläistä, ratsulla vain oli jotain mitä meidän rakkaalta Mustiltamme jo puuttui – kivekset. Sen huomasi tosin jo pelkästään orin ylväistä liikkeistä, sekä sen tyylistä kulkea niin sanotusti rintarottingilla. Léan ei tarvinut silminnähden työstämällä työstää oria alkukäyntien aikana, joten ainoat kommentit, joita pääsin ratsukolle antamaan, oli että pysähdyksiin voisi hakea täsmällisyyttä niin, että ratsun kaikki neljä jalkaa seisoisi rinta rinnan pysähdyksen aikana. Tämän huomautuksen annettuani Léa pisti ratsuunsa liikettä, eikä Sky enää askeltanut puolikkaita askeleita pysähdyskäskyn jälkeen. Käyntiin siirtyessä pääsi ratsukko laittamaan hieman lisäliikettä kehiin, sillä liidokkaista liikkeistä huolimatta seitsemän puomin linja oli tultava suhteellisen reipasta ja korkeapontista ravia. Muutamilla pikku patisteluilla Sky näytti lähes ilmiömäisiä liikkeitä, joita pääsee harvoin muiden kuin friisiläisten kohdalla todistamaan. Kolmen puomin raviympyrällä näyttävistä liikkeistä oli kyllä hyötyä, mutta Léa joutui toden teolla kamppailemaan oman istuntansa kanssa, ympyrälle ratsun taivuttaminen sai ratsastajan painopisteen helposti siirtymään ympyrän keskustaa kohti. Vaihdoimme muutaman sanan Léan kanssa kahdestaan, ja teimme muutamat kehon taivutusharjoitukset, joiden jälkeen Léan istunta sai heti uutta ilmettä. Parempi istunta ympyrällä heijastui heti myös ratsun liikkeisiin. Kun puomilinja ja -ympyrä sujuivat mukavan rennolla otteella, lisättiin tehtävään kavaletti lyhyelle sivulle. Kääntyminen kavaletille oli tiukka, joten volttia täytyi lähteä ajatuksen tasolla ohjaamaan jo heti puomilinjalta suoristumisen jälkeen. Sky innostui ihan silmissä, päästessään nostamaan jalkojaan kavaletille. Nämä pomput ori esittikin antaumuksella ja ehkä jokseenkin liioitellusti. Léa joutui jopa etsimään pienoista esteistuntaa kavaletille, pystyäkseen mukautumaan orin hyppyihin. Kun tehtävä oli suoritettu muutamaan otteeseen onnistuneesti, siirtyivät kaikki valmennuksen ratsukot uralle harjoittelemaan ylämäkilaukkaa. Tämä ei selkeästi ollut pahin haaste mikä orin eteen oli heitetty, sillä Léa sai ratsunsa kulkemaan tarmokkain, mutta samalla myös kootuin askelin. Loppuraveissa Sky kulki vaivattomasti peräänannossa, ja käynneissä orin puuskutus oli jopa hieman teatraalista. Näillä eväillä on hyvä jatkaa kohti uutta vuotta ja uutta treenikautta! (301 sanaa)
Lottis ja Viekas
Viimeisenä maneesiin kiiruhti musta suokki kepeästi hirnuen, selässään kypäräänsä vielä paikoilleen suoristava ratsastaja. Tunnistin kaksikon heti, tämän täytyi olla Lottis ja hänen upea kolmivuotias orinsa Viekas. Nuoreksi hevoseksi Viekkaalta löytyi yllättävän paljon keskittymistä, sillä Lottiksen keriessä ohjat tuntumalle ori näytti heti haeskelevan omaa asentoaan ohjan liikettä myötäileväksi. Alkuun jouduin muutaman kerran huomauttamaan reippaamasta vauhdista, mutta ratsastajan patisteltua ratsuaan pariin otteeseen, alkoi liikettä löytyä oikein mukavasti. Kun ratsukko siirtyi ravityöskentelyyn, ymmärsi suomenpolle viimein, että luvassa oli mukavaa puomityöskentelyä ja jos oikein hartaasti toivoisi, niin ehkä pääsisi ottamaan myös muutamat pomput. Pitkällä sivulla olevalla seitsemän puomin linjalla Viekas näytti taitonsa heti kättelyssä, sillä orille pitkähköt puomivälit eivät tuottaneet minkäänlaisia ongelmia, vaan se osasi mukautua askelillaan juuri sopivasti jokaiselle puomille. Lottis joutui kuitenkin todellisen haasteen eteen, kun toisella pitkällä sivulla oli kolmella puomilla varustettu ympyrä. Viekas ei meinannut saada innoltaan askeliaan enää kontrolliin, vaan nopeus alkoi kasvaa jo hieman liiaksi. Pari kertaa puomi kerkesi jo pyörähtää orin jalan alla, kunnes ratsukko viimein löysi yhteisen sävelen myös ympyrätehtävälle. Kun tehtävät alkoivat sujua, oli aika lisätä panoksia ja siirtyä laukkatehtävälle. Lyhyelle sivulle lisättiin kavaletti, jonka ylittämisestä Viekas oli vähintäänkin innoissaan. Ratsastajalle jäi suuri työ istua ensin pitkällä sivulla oleva puomilinja, ja sen jälkeen jo kääntää päädyssä olevalle voltille. Kavaletti ylittyi orilta mukavan joustavin hypyin, ja hyppytyylistä pystyi huomaamaan, että herralta löytyisi ponnekkuutta isommillekkin esteille. Kun tehtävä eteni kokonaisuudessaan kohtalaisen tasapainoisesti, siirryttiin kulkemaan uraa myöten ylämäkilaukassa. Lottis joutui käyttämään viimeisiä voimiaan saadakseen suokin kulkemaan lyhyttä mutta tahdikasta laukkaa. Viekas meinasi koko ajan lähteä polkemaan pidempää laukkaa, kun hakusessa oli ylöspäin ponnistava kootumpi laukka. Loppuraveissa ratsastajan ei tarvinnut kuin taata tasainen ohjastuntuma ja pieni asetus ympyröillä, ja heti Viekas kulki kuuliaisessa peräänannossa. Loppukäynneissä Viekas puuskutti ja pärskähteli oikein kuuluvasti, eikä mustaa oria meinannut erottaa höyryävän pilven takaa, ainakaan pysähdyksissä. Nuoreksi hevoseksi Viekkaassa on rutkasti potentiaalia, eikä tällaisia hikitreenejä kannata tehdä pelkästään joskus ja jouluna, vaan aktiivisesti pitkin kisakautta. (311 sanaa)
Naella ja Edda
Upean lasipäisen tamman selässä istuskeli Naella, joka suki tammansa liinaharjaa rauhallisin vedoin. Tamma tiiraili maneesin nurkkia korvat vimmatusti pyörien, mutta ratsukon lähtiessä viimein liikkeelle käynnissä, uskaltautui Edda rentoutumaan kaulasta ja myötäämään kohti ohjastuntumaa. Käynnissä parivaljakolla oli hyvin aikaa lämmitellä, sillä osa valmennukseen osallistuvista ratsukoista uupui vielä maneesista. Eddan pysähdykset olivat täsmällisiä ja voltit tasaisen pyöreitä. Kun tehtävää alettiin tehdä ravissa, oli ratsukko hyvässä tekemisen meiningissä. Ravipuomeille Naella tosin joutui ratsastamaan tammaa melko paljon eteenpäin, sillä välit olivat yllättävän pitkät. Kolmen puomin ympyrällä Edda painoi paljon ulkopohjetta vasten, joten ratsastajalla oli täysi työ tamman suoristamisessa. Onneksi pienillä vinkeillä Naella sai ideoita siitä, miten tamman saisi paremmin työskentelemään puomiympyrällä. Kun tehtävä sujui ongelmitta ravissa, siirryttiin laukkatehtävälle. Laukassa mukaan lisättiin kavaletti, joka oli sijoitettu lyhyelle sivulle voltin myötäisesti. Alkulämmittelyissä tehdyistä volttipyörittelyistä oli selvästi hyötyä, sillä Edda innostui heti päästessään volttaamaan ja vieläpä samaan aikaan pomppaamaan! Laukassa myös kolmen puomin ympyrä sujui jouhevammin, eikä puomilinjallakaan tammalle tarvinut antaa kuin lähinnä hiljentäviä apuja. Lopuksi uraa myöten harjoitettava ylämäkilaukka kuitenkin tuotti Eddalle selkeästi vaikeuksia, Naellalla oli kova työ saada tamma laukkaamaan tarmokkaasti, kuitenkin niin että ratsu pysyisi mahdollisimman lyhyenä ja liike kohoavana. Muutamat erityisen mukavat pätkät ylämäkilaukkaa tuli kulmasta pitkille sivuille käännyttäessä, ehkä puomitehtävistä oli jotain apua tähänkin tehtävään? Loppuraveissa Edda oli silminnähden väsähtänyt, joten Naella antoi tamman kulkea tavallista matalammassa peräänannossa. Käyntiin siirtyessä suokki oli jo valmis lopettamaan valmennuksen ja suuntaa vaihdettaessa pysähtyi tarmokkaana kaartoon. Naella joutui ihan patistamaan tamman kävelemään vielä muutaman kierroksen ennen kaartoon kääntämistä ja loppukiitoksia. Eddan kanssa merkittävintä on selkeästi tamman motivointi työntekoon, mutta myös motivaation säilyttäminen tehtävien läpi. Eddan kiinnostuksen loppuessa työn makuun pääseminen voi olla haastavaa, siksi tammalla kannattaa teettää toisinaan haastavia ja monipuolisia tehtäväsarjoja. Tällöin ratsusta näyttää saavan otettua kaiken ilon irti. (284 sanaa)
Riika ja Elene
Riika pomppasi reipasta vauhtia paikallaan tamppaavan kirjavan tammansa selkään. Elenellä selkeästi jo menojalka vipatti, joten ratsastajalla oli täysi työ saada tamma ensin rauhoittumaan tasaiselle kuolaintuntumalle. Kun tamma viimein huomasi, että nyt joudutaankin kunnolla töihin, muuttui ratsun ilme ihan silmissä. Viimeisten ratsukoiden saapuessa valmennukseen Elene tervehti heitä innokkaasti hirnuen, vai pitäisikö sanoa kiljahdellen. Kun kaikki ratsukot olivat aikansa verrytelleet voltteja pyöritellen ja pysähdyksiä tehden, oli aika aloittaa varsinainen tehtävä. Heti ensimmäisenä luvassa oli seitsemän puomin linja, ja toisella puolella pitkää sivua oleva kolmella puomilla varustettu ympyrä. Jo raviin siirtyessään Elene otti muutamia innokkaita pyrähdyksiä, joten Riikalla oli istuntansa kanssa rauhoittelemista. Puomilinja lähti kuitenkin heti mukavasti sujumaan, mikä taisi johtua suurimmaksi osaksi siitä, että tamma ei halunnut kopistella kavioitaan puomeihin. Riika sai hyvin ohjattua ratsunsa myös ympyrälle, mutta puomivälit olivat sen verran pitkät, että ponnistukset puomeille tulivat aina hieman liian kaukaa tai liian läheltä. Parin kierroksen jälkeen ratsukko onnistui oivallisesti linjalla, mutta myös ympyrällä! Elenen käytöksestä huokui into oppia tekemään tehtävät oikealla tavalla ja suoriutua niistä puhtaasti! Riika puolestaan ratsasti tammaansa rautaisella ammattitaidolla, mutta kyllä huomasi sen, että tehtävien vaikeutuessa loppuvalmennusta kohdin alkoi ratsastajan vatsalihaksissa tuntua harjoitusten vaativuus. Lopussa tehtävälle lisättiin päätyyn kavaletti, joka tulisi ylittää voltissa. Elene ylitti kavaletin pariin otteeseen hieman reunasta, mutta lopulta ratsukko ylitti kavaletin tarkasti puomin keskimmäisen raidan kohdalta. Kun tehtävää tultiin laukassa, oli tamman innokkuus tapissaan, joten laukalle lähdöt näyttivät lähtevän välillä vähän turhankin sähäkästi. Pari kertaa tamma meinasi viuhahtaa edellä menevästä ratsukosta ohi, mutta Riika sai Elenen hyvin hallintaan ja osasi hyvin nähdä näitä tilanteita jo ennalta. Lopussa kaikki ratsukot siirtyivät uralle ja pyrkivät ratsastamaan ylämäkilaukkaa. Tämä oli Elenelle jopa hieman raskasta, ja huomasi että Riikakin välillä vähän unohtui kuolaimen päälle, mikä sai tamman turhautumaan. Laukassa tammasta saatiin irti oikein mukavia pätkiä, ja loppuraveille siirryttäessä puuskutteleva tamma vilautti vielä oikein meneviä kouluratsun elkeitä. Käynnissä Riika joutui vielä pidättelemään menointoista Eleneä. Ihmettelimmekin kaikki yhdessä ääneen, että miten tammalla vieläkin riittää energiaa kun kaikki muut ovat jo ihan rättiväsyneitä. (322 sanaa)
Ilari ja Dana
Ihailin rautiaankimoa tammaa, joka käveli rennoin askelin ratsastajansa Ilarin vielä säätäessä viimeistä jalustinhihnaansa paikalle. Dana tutkaili korvat pyörien maneesin nurkkia ja kentälle ilmestyneitä puomeja. Kun loputkin ratsukot olivat kerineet ohjat käsiinsä ja aloittivat alkuverryttelyt, oli Dana jo innokkaana työn touhussa Ilarin asettaessa sitä voltilla. Pysähdykset eivät olleet tämän tamman kanssa ihan niin täsmällisiä kuin olisi voinut toivoa, sillä ratsastajan jäädessä hiemankaan ohjaan kiinni pysähtymisen jälkeen otti tamma yhden tai kaksi peruutusaskelta. Dana oli kaikesta huolimatta hyvin kuulolla, ja siirryttäessä raviin sekä varsinaisen tehtävän pariin huomasi tamman syttyvän eloon. Seitsemän puomin linja ylittyi ratsukolta liidokkaassa ravissa, eikä Ilarille jäänyt tehtäväksi kuin istunnan ylläpitäminen sekä pienten puolipidätteiden teko ennen ensimmäisiä ja viimeisiä puomeja. Toisella pitkällä sivulla oli kolmen puomin ympyrätehtävä, joka meinasi mennä ratsukolla hieman pipariksi. Välit olivat niin pitkät, että tamma totisesti tuskaili askeltensa sovittamisen kanssa. Onneksi Ilari ymmärsi ohjata ratsunsa seuraavalla kierroksella hieman sisempään laitaan, jolloin askeleet alkoivat sopia väleihin melkein kuin luonnostaan. Tehtävään lisättiin vielä kavaletti ja voltti lyhyen sivun päätyyn, ja se sujui tältä kaksikolta mukavan letkeästi. Muutaman kerran Dana innostui kaasuttelemaan kavalettia kohti, mutta Ilari sai tamman hallintaan eikä Dana silloin päässyt tekemään kenguruloikkia. Laukassa tehtävä sujui kaksikolta hyvin siihen saakka, kun Dana tosissaan alkoi ottaa kierroksia kavaltetilla ja ympyrällä. Tamma heitti päätään ja Ilarilla oli täysi työ istua liikettä hiljemmäksi jäämättä tamman suuhun roikkumaan. Yhden kerran tehtäväsarja tuli kokonaisuudessaan oikein mallikkaasti, ja annoin ratsukolle luvan siirtyä ravaamaan siksi aikaa, kun muut vielä tulevat tehtävän kertaalleen. Ennen loppuraveja oli aika ottaa vielä uran myötäisesti ylämäkilaukkaa, ja tämä onnistui Danan kanssa melkein itsekseen. Tamman moottori hyrräsi kovaa tahtia, joten Ilarin tarvitsi vain valjastaa kiirehtiminen siten, että liike olisi voimakas ylös ja pienempi eteen. Kaksikko meni laukassa oikein mukavasti, ja jossain vaiheessa Dana alkoi jo rentoutua niskastaan ja unohtaa kuolaimessa roikkumisen. Loppuraveissa nähtiinkin oikein mukavan näköistä menoa tamman viimein rauhoittuessa työntekoon. Käynneissä Ilari kiitteli ja samalla myös kirosi, kuinka näinkin helposta tehtävästä saa äkkiä kokonaisvaltaisen kehotreenin. Sanoppa muuta, kinkunsulatusvalmennus siis toden totta hoitaa asiansa! (325 sanaa)
Valmennuksen tehtävä
Alkuun vapaata verryttelyä. Ratsastetaan kulmat huolellisesti ja kiinnitetään erityistä huomiota asetukseen. Reipasta käyntiä. Pitkillä sivuilla voi mahdollisesti pyrkiä asettamaan hevosta ulos tai sisälle. Voi tehdä pysähdyksiä tai voltteja, niin että käskyt alkavat mennä hevoselle läpi. Aloitetaan tehtävällä niin, että pitkällä sivulla oleva seitsemän puomin linja tullaan ravissa. Tämän jälkeen tehdään toisella pitkällä sivulla ympyrä jolla on kolme puomia. Kiinnitetään erityistä huomiota ratsun etenemiseen ravipuomeilla, välit ovat hieman pitkät.
Vaihdetaan suuntaa ja tullaan tehtävää toisesta suunnasta. Lisätään toiseen lyhyen sivun päätyyn voltti, jolla on matala kavaletti. Pyritään ylittämään puomit harjoitusravissa, mutta mikäli ratsun ravi ei sitä salli tai kyseessä on nuori hevonen, on parempi keventää puomeilla ja kavaletilla. Kun tehtävä on tultu muutamaan otteeseen onnistuneesti ravissa, nostetaan laukka ja tullaan koko tehtävää laukassa: seitsemän puomin linja pitkällä sivulla, lyhyellä sivulla voltti jossa kavaletti, ja ympyrä kolmella puomilla toisella pitkällä sivulla. Vaihdetaan vielä kertaalleen suunta ja tullaan koko tehtävää laukassa myös toiseen kierrokseen.
Kun tehtävä on suoritettu kaikkien osalta onnistuneesti muutamaan otteeseen, siirrytään jatkamaan laukkaa uraa pitkin. Tavoitteena on mennä niin sanottua ylämäki laukkaa, hevosen tulisi siis edetä kuin laukkaisi ylämäessä. Laukan on oltava lyhyttä, mutta etenkin takaa voimakasta. Kun laukka rullaa kaikilla hyvin, siirrytään raviin ja haetaan hevosia peräänantoon. Peräänantoa kannattaa hakea esimerkiksi ympyröillä asetellen tai kulmia erittäin tarkasti ratsastamalla. Ympyrällä tai vaikka kulmissakin voi yrittää liikuttaa hevosen takajalkoja ikään kuin pohkeenväistössä, tässä täytyy kuitenkin muistaa ulkopohkeen tuki!
Kun hevoset näyttävät vähintään yhtä hikisiltä kuin ratsastajansakin, voidaan siirtyä ravista käyntiin ja kävellä loppukäynnit pitkin ohjin. Hevosille kannattaa laittaa viimeistään loppukäyntien jälkeen fleeceloimi, etteivät ratsut pääse hikisinä paleltumaan. Hevosia voi halutessaan pesaista ja kuivattaa Röllimetsän tiloissa. Rehulasta voi ottaa melassia ja valmistaa ratsulleen melassivettä!